Painekattila -blogi

Comic Sidekick

Jooga haaste loppui viikkoa yli 2 kuukautta sitten. Alunperin piti vetää happea viikon verran ja jatkaa samaan malliin, mutta toisin kävi. Mies oli pääsiäisestä vappuun saakka kuumeessa ja flunssa vaivasi vielä pari viikkoa eteenpäin. Hieman kävi ottamaan kupoliin, mutta minkäs teet.

Toisaalta taas tauko 40 päivän reenin jälkeen antoi hyvää aikaa miettiä mitä kurssin aikana tuli lopulta koettuakaan. Päällimmäisenä tuli mieleen yhteinen nimitys: Comic Sidekick.

Rautakanki notkeiden joukossa

Haasteen alusta saakka tuli selväksi, ettei kannata edes miettiä mihin muut pystyvät ja mihin itse ei pysty. Parempi oli alusta saakka keskittyä siihen, mitä itse tekee ja kuuntelee omaa kehoaan. Hyvä esimerkki tästä taisi tulla eteen kolmannella tai neljännellä tunnilla. Luokkaan saapuessa huomasin, että kappas, täällähän on pari muutakin miestä tullut joogaamaan. Pikkasen isomman näköinen kaveri vaikutti aivan yhtä kankealta ensi silmäyksellä ja fiilis oli hyvä ettei tässä nyt ainoa rautakanki olla. Fiilistä kesti tosin vain siihen asti kun tämä "kankea" kaveri nosti kantapäänsä korvan taakse. Markushan se, yksi YogaRocksin ohjaajista. Eli ihan hyvä muistutus vain keskittyä siihen omaan tekemiseen...

Suurin osa liikkeistä oli sellaisia, ettei liikkeen suoritus ollut mahdotonta. Tyyli ei nyt varsinaisesti ollut kovinkaan elegantti tai sulokas (100 kiloista miestä tuskin voi kovin sulokkaaksi sanoa...), mutta mitä pidemmälle haaste eteni sitä helpommalta eri liikkeet alkoi tuntua. Tosin ei ne liikkeet sen eleganteimmiksi muuttuneet lopussakaan, mutta lihaksissa ja nivelissä koettu tunne vahvisti koko ajan tekemistä. 

Välillä myös tunsi olevansa se Comic Sidekick jooga salissa. Siinä vaiheessa, kun koko sali makaa selällään, pitää ottaa kantapäistä kiinni, nostaa jalat ylöspäin kohti kattoa ja ohjaaja sanoo että miettikää kuin synnyttäisitte, ei ainoana miehenä salissa voi olla möläyttämättä jotain sopimatonta... kiitos ja anteeksi... 

Pirulauta, joogahan tekee ihan hyvää!

Jo puolessa välissä kurssia huomasin miten yleiskunto oli huomattavasti parempi. Selkärankaa oli selvästi rääkätty rankalla kädellä, sillä selkä ja niskakivut hävisivät suht nopeasti joogan aloituksen jälkeen. Lihaskunto kasvoi ja paino oli tippunut haasteen lopussa 5 kiloa. (Töissä työkaverit ihmettelivät, miten on mahdollista vetää niin paljon suklaata ja samalla pudottaa painoa... ) Yksi erittäin tärkeä asia oli myös unettomuuden poistuminen. Ennen haasteen aloitusta tuli pyörittyä sängyssä illan koneella istumisen jälkeen, joko duuniasioita miettiessä, tai etsiessä parempaa asentoa selkäkivun takia. Haasteen aikana nukuin kuin tukki. 

Ja mitä sitten tapahtuikaan?

Juupa juu. Kovasti on ollut kova hinku takaisin salille mutta työn vaihdos Espoon suunnalle Lahdesta on toiminut tehokkaana tekosyynä olla menemättä takaisin jooga tunneille. Tosin muutamana iltana sitä onkin itse tullut joogattua omalla nurmikolla ja on kyllä hyvää tehnyt. Kuitenkin on huomannut, ettei treeni ole niin intensiivistä ja palkitsevaa, kuin joogasalilla muiden parissa. Varsinkin kun se lähes 40 kiloinen labradorin noutaja tulee nuolemaan naamaa juuri, kun yrität olla niskaseisonnassa...

Vaikka jooga tunnille menossa on ainakin itselläni ollut tavoitteena oman kehon hallinta ja rauhoittuminen, tuli salilla huomanneeksi myös sen toisen puolen. Jooga tuntien jälkeen salissa oli aina hyvin rauhallinen ja positiivinen tunnelma, oli salissa sitten paikalla 5 tai 30 henkeä. Treenistä sai hyvin paljon positiivista energiaa, niin omasta tekemisestä kuin myös muiden fiiliksistä. Jokainen on salissa omista motiiveistaan, mutta silti tuntui että kaikilla oli yhteinen tavoite missä jokainen kannusti toistaan, puhumattakaan erittäin osaavista ja ammattitaitoisista Yogarocksin ohjaajista.

Kai se on vain hilattava takapuolensa takaisin salille kun vähänkin siihen on mahdollisuus.