Painekattila
Comic Sidekick
Jooga haaste loppui viikkoa yli 2 kuukautta sitten. Alunperin piti vetää happea viikon verran ja jatkaa samaan malliin, mutta toisin kävi. Mies oli pääsiäisestä vappuun saakka kuumeessa ja flunssa vaivasi vielä pari viikkoa eteenpäin. Hieman kävi ottamaan kupoliin, mutta minkäs teet.
Toisaalta taas tauko 40 päivän reenin jälkeen antoi hyvää aikaa miettiä mitä kurssin aikana tuli lopulta koettuakaan. Päällimmäisenä tuli mieleen yhteinen nimitys: Comic Sidekick.
Rautakanki notkeiden joukossa
Haasteen alusta saakka tuli selväksi, ettei kannata edes miettiä mihin muut pystyvät ja mihin itse ei pysty. Parempi oli alusta saakka keskittyä siihen, mitä itse tekee ja kuuntelee omaa kehoaan. Hyvä esimerkki tästä taisi tulla eteen kolmannella tai neljännellä tunnilla. Luokkaan saapuessa huomasin, että kappas, täällähän on pari muutakin miestä tullut joogaamaan. Pikkasen isomman näköinen kaveri vaikutti aivan yhtä kankealta ensi silmäyksellä ja fiilis oli hyvä ettei tässä nyt ainoa rautakanki olla. Fiilistä kesti tosin vain siihen asti kun tämä "kankea" kaveri nosti kantapäänsä korvan taakse. Markushan se, yksi YogaRocksin ohjaajista. Eli ihan hyvä muistutus vain keskittyä siihen omaan tekemiseen...
Suurin osa liikkeistä oli sellaisia, ettei liikkeen suoritus ollut mahdotonta. Tyyli ei nyt varsinaisesti ollut kovinkaan elegantti tai sulokas (100 kiloista miestä tuskin voi kovin sulokkaaksi sanoa...), mutta mitä pidemmälle haaste eteni sitä helpommalta eri liikkeet alkoi tuntua. Tosin ei ne liikkeet sen eleganteimmiksi muuttuneet lopussakaan, mutta lihaksissa ja nivelissä koettu tunne vahvisti koko ajan tekemistä.
Välillä myös tunsi olevansa se Comic Sidekick jooga salissa. Siinä vaiheessa, kun koko sali makaa selällään, pitää ottaa kantapäistä kiinni, nostaa jalat ylöspäin kohti kattoa ja ohjaaja sanoo että miettikää kuin synnyttäisitte, ei ainoana miehenä salissa voi olla möläyttämättä jotain sopimatonta... kiitos ja anteeksi...
Pirulauta, joogahan tekee ihan hyvää!
Jo puolessa välissä kurssia huomasin miten yleiskunto oli huomattavasti parempi. Selkärankaa oli selvästi rääkätty rankalla kädellä, sillä selkä ja niskakivut hävisivät suht nopeasti joogan aloituksen jälkeen. Lihaskunto kasvoi ja paino oli tippunut haasteen lopussa 5 kiloa. (Töissä työkaverit ihmettelivät, miten on mahdollista vetää niin paljon suklaata ja samalla pudottaa painoa... ) Yksi erittäin tärkeä asia oli myös unettomuuden poistuminen. Ennen haasteen aloitusta tuli pyörittyä sängyssä illan koneella istumisen jälkeen, joko duuniasioita miettiessä, tai etsiessä parempaa asentoa selkäkivun takia. Haasteen aikana nukuin kuin tukki.
Ja mitä sitten tapahtuikaan?
Juupa juu. Kovasti on ollut kova hinku takaisin salille mutta työn vaihdos Espoon suunnalle Lahdesta on toiminut tehokkaana tekosyynä olla menemättä takaisin jooga tunneille. Tosin muutamana iltana sitä onkin itse tullut joogattua omalla nurmikolla ja on kyllä hyvää tehnyt. Kuitenkin on huomannut, ettei treeni ole niin intensiivistä ja palkitsevaa, kuin joogasalilla muiden parissa. Varsinkin kun se lähes 40 kiloinen labradorin noutaja tulee nuolemaan naamaa juuri, kun yrität olla niskaseisonnassa...
Vaikka jooga tunnille menossa on ainakin itselläni ollut tavoitteena oman kehon hallinta ja rauhoittuminen, tuli salilla huomanneeksi myös sen toisen puolen. Jooga tuntien jälkeen salissa oli aina hyvin rauhallinen ja positiivinen tunnelma, oli salissa sitten paikalla 5 tai 30 henkeä. Treenistä sai hyvin paljon positiivista energiaa, niin omasta tekemisestä kuin myös muiden fiiliksistä. Jokainen on salissa omista motiiveistaan, mutta silti tuntui että kaikilla oli yhteinen tavoite missä jokainen kannusti toistaan, puhumattakaan erittäin osaavista ja ammattitaitoisista Yogarocksin ohjaajista.
Kai se on vain hilattava takapuolensa takaisin salille kun vähänkin siihen on mahdollisuus.
Tavoite saavutettu
34/40 päivää siihen meni mutta eilisellä hot yoga tunnilla meni jalat suorana molemmat kädet lattiaan. Luultavasti tuli virnistettyä lähes mielipuolisesti siinä vaiheessa onnistumisen ilosta. Ei tiennyt olisiko pitänyt nauraa kovaan ääneen vai alkaa itkemään ilosta. Mutta ei jäädä tuleen makaamaan. Otetaan seuraavaksi tavoitteeksi saada vielä ne kämmenetkin lattiaan saakka...
Haasteen alussa en kyllä olisi uskonut moisen henkilökohtaisen saavutuksen olevan mahdollista, mutta uskottava sen vain on. Kroppa on notkeammassa kunnossa sitten viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen. Fiilis on korkealla ja jostain syystä ikä ei tunnu enää niin pahalta kuin ennen haasteen aloittamista, vaikka ollaankin lähempänä viittäkymppiä kuin kahtakymppiä.
Pelkkä notkeus ei kuitenkaan ole ollut se juju millä saavutukseen on päästy. Haasteen aikana on enemmänkin kehittynyt ajattelutapa. Mahdottomalta tuntunut tavoite on muuttunut toteutuneeksi. Jooga harjoitteiden lisäksi suurin muutos on ollut henkisellä puolella. Usko omaan tekemiseen on vienyt pitkälle. Samalla myös YogaRocksin ohjaajien kannustus on ollut merkittävässä roolissa haasteen aikana. Sama usko omaan tekemiseen on myös siirtynyt haasteen ulkopuolelle eikä monikaan asia tunnu tällä hetkellä vaikealta kun osaa vain asennoitua oikein. Viime aikoina olen antanut itselleni vapauden myös kehittää omaa osaamista työn ohessa ja se on ollut myös pitkälti uuden ajattelutavan ansiosta. Ja tulosta alkaa myös näkyä sillä puolella.
40 päivän haasteessa on kyse muutoksesta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että aika pirun isosta muutoksesta. Haasteen jälkeen on varmaan edessä se suurin haaste: Miten muutos saadaan pysyväksi?
The end is near
Jooga haaste alkaa olla loppusuoralla. Kymmenisen päivää olisi vielä jäljellä haastetta ja vaikuttaa vahvasti siltä, että koko haaste jaksetaan painaa läpi. Kädet ei vielä yllä lattiaan mutta lähellä jo ollaan. Onnistumisen tulevaan elämykseen viittaa myös se, että oma asenne on kääntynyt haasteen aikana päinvastaiseksi. Alussa mietin jaksanko käydä edes kolmea kertaa ja missä vaiheessa lyödään hanskat tiskiin. Nyt on selkeänä koko haasteen läpäiseminen ja vaikka haasteen aikana kädet ei venyisi lattiaan asti, mies jatkaa kyllä niin pitkälle, että tavoite saavutetaan.
Alkuviikosta tosin oli täpärällä ettei homma jäänyt kerralla siihen. Selkä hieman ilmoitti olemassa olostaan tiistaina hätäisen liikkeen ansiosta, ja pari iltaa oli särkyä selässä. Torstaina niskahartia seisonnassa vain tuntui kuinka palat loksahti paikalleen ja kipu lakkasi samantien. Pitää vain itselle antaa aplodit siitä, etten lopettanut tunneilla käymistä kivun takia, vaan jatkoin omaan tahtiin varoen äkkinäisiä liikkeitä. Tottakai homma olisi jäänyt jos kipu olisi ollut sietämätöntä, mutta kivun ollessa aika mietoa, päätin vain jatkaa lihasten vahvistamista ja se todellakin auttoi. Ennenkin on tullut oltua kovapäinen monessakin asiassa, mutta joogan suhteen on kovapäisyys ehkä muuttunut enemmänkin päättäväisyydeksi. Ilmankos tuloksiakin on alkanut syntyä. 5 kiloa pois painosta on suht hyvä tulos 30 päivän joogasta.
Tavoitteeseen tuskin pääsisi ellei ajatukset olisi mukana tekemisessä. Viimeisten kymmenen päivän aikana on hengitys tasaantunut, kädet ovat jaksaneet paremmin ja keskittyminen itse tekemiseen on vienyt kaikki muut ajatukset pois mielestä. Kovalevy pääkopassa on tullut monta kertaa putsattua tuntien aikana ja fiilis loppurentoutuksen jälkeen on ollut virkistävä. Vaikka suurin osa asanoista onkin aika utopiaa vielä meikäläiselle, saattaa olla että jonain päivänä sitä näkee senkin ihmee, että rautakankikin menee solmulle.
Aamu jooga
Joogan harrastaminen aamulla on kuulemma kannattavampaa kuin iltaisella. Saattaa näin olla, mutta sunnuntaina klo 9.30 alkanut tunti ainakin oli tuskaisempi kuin normaalisti.
Heikosti nukutun yön jälkeen joogatunti oli haastava. Titta veti aamun treenit ja jokainen asento venytettiin hieman pitempään kuin normaalisti. Tosin itsekin tuli otettua treeni normaalia tiukemmin ja sydän meinasi välillä pompata rintakehästä ulos. Edellisen päivän salibandymatsi sekä hot yoga tunti verotti myös osansa energiasta. Treenin jälkeen lattialla olikin hyvin märkä lammikko, mutta niin näytti olleen muillakin. Titan treeni oli ehkä kovin koko 40 päivän haasteen tunneista mutta sitä myöten myös yksi parhaista. Alunperin olin aikeissa jäädä suoraan Ying Deep Stretch tunnille, mutta mehut oli sen verran loppu että parempi oli lähteä kotiin lepäämään.
Tiistai aamuna jooga alkoi jo 7.15 ja kyllä kroppa olikin jäykkänä eilis iltaisesta flow tunnista ja hyvin nukutusta yöstä. Tunnin setin jälkeen olo oli mahtava ja energinen duunipäivää varten. Kieltämättä päivän aloittaminen joogalla ei ole huono ajatus.
Puolen välin krouvi
Haasteesta puolet takana. Ekalla tunnilla oli epätoivoinen fiilis eikä tiennyt mihin oli menossa. Puolessa välissä jo tietää minne on menossa, mutta määränpää on jossain kaukana edessä. Joogaan on jo jotenkin tottunut. Duunissa työkaverit soittaa suutaan lotusasennosta ja jooga hörhöilystä. Itse suosittelen joka välissä joogaa, kun yksi jos toinenkin kyselee buranan perään selkäkivuissaan.
Viime päivinä joogassa on tullut koettua tunteiden eri kirjot. Välillä ajatukset harhailevat. Hengitys unohtuu ja mies mätkähtää lattiaan, kun pitäisi seisoa yhdellä jalalla ja toinen jossain korvan takana taivutuksessa. Välillä taas pystyy heittämään kaikki duuniasiat pois mielestä tunnin ajaksi. Treenin jälkeen onkin huomannut useasti ratkaisun syntyneen eri duuniasioihin. Jooga on auttanut siis myös mentaalitasolla. Keskittyminen ja asioiden hahmottaminen on selkeästi parantunut, eikä v-käyrä myöskään ole ollut kovin korkealla viime aikoina.
Kroppa norjaksi -projekti (yep projektin nimi vaihtuu koko ajan... ) on siinä keskivaiheilla. Selkeästi huomaa notkeuden lisääntyneen, mutta ei ne kädet vielä lattiaan asti taivu. Saattaisi tosin olla, että jos ottaisin pari lepopäivää, lihakset saisi hieman palautua 20 päivän treenistä ja notkeutta saattaisi ollakin huomattavasti enemmän. Joogaa harrastaessa on vain nälkä kasvanut syödessä. Pelkkä käsien taipuminen lattiaan ei tule riittämään jatkossa vaan haasteen jälkeen varmaan tulee asetettua uudet tavoitteet.
Päivän fiiliksiä kuvastaa Billy Joel ;)
More Articles...
Page 1 of 3
Painekattila Blogi
Kirjoittajasta
Painekattilan kirjoittaja on 35 -vuotias IT -alan ammattilainen Lahdesta. Työ painottuu niin projektipäällikkön kuin konsultin töihin erilaisissa digitaalisen median projekteissa.
Blogissa käsitellään eri asioita liittyy ne sitten IT alaan, harrastuksiin tai elämään itseensä. Blogin aloitus ajoittui juuri sopivasti 40- Yoga Challenge treenin aloitukseen, joten blogin sisältö tulee ainakin aluksi olemaan hyvin paljon kokemuspohjaista ajatusta 40 päivän rääkin tuntemuksista. Väliin saattaa tulla myös IT-alan juttuja...
